Vuonna 1898 ilmestynyt ”Inferno” on ruotsalaisen August Strindbergin (1849-1912) tunnetuimpia ja eurooppalaisen kirjallisuuden merkillisimpiä teoksia. Strindberg kuvaa siinä aikaansa Pariisissa, jolloin hän yritti omistautua tieteellisille tutkimuksille mutta päätyikin samoilemaan okkultismin maailmassa. Kirjasta sai nimensä tekijän ”infernokautena” tunnettu syvä henkinen kriisi, joka johti uudenlaisten ilmaisumuotojen etsimiseen ja löytämiseen. ”Inferno” on autofiktiivinen dokumentti tästä kriisistä ja fin de sièclen eurooppalaisesta sielunmaisemasta. Strindbergin metodina on katsoa maailmaa mielipuolen silmin ja kuvata näkemänsä varmalla ammattitaidolla. Todellisuus näyttäytyy mystisenä kudelmana, joka on täynnä hyviä ja huonoja ennusmerkkejä.
”Inferno” ilmestyy nyt ensimmäistä kertaa suomeksi. Mika Keräsen käännös perustuu alkuperäiseen ranskankieliseen käsikirjoitukseen, johon sisältyy myös osia Strindbergin kirjasta ”Sylva sylvarum”, essee ”Hautajaisetydejä” ja mysteerinäytelmä ”Coram populo”. Kirjan taustoja valottaa Jussi K. Niemelän esipuhe.
Suomentanut Mika Keränen.
Pehmeäkantinen, 313 s.
Arvosteluissa sanottua:
”Massiivisten maailmankatsomuksellisten jaakobinpainien sanallistajana Strindberg on omaa luokkaansa. Surkeudessaan vahva ja voimassaan hauras, ilmaisussaan viiltävä ja moderni ennen modernismia. Pelon peloton kuvaus saa nykyiset autofiktiolla leikkivät kirjailijat vaikuttamaan – pelokkailta.” (Antti Hurskainen, Image-blogit)
”Tämä on hyvin omituinen kirja ja myös aivan ilmeisesti hullun kirjoittama. Kirjoittaja itse pohtii jatkuvasti, pitäisikö hänen mennä psykiatrille vai ei, mutta ymmärtää, että siitä seuraisi pelkkiä ikävyyksiä. Se problematiikka, joka häntä vaivaa, ei ole lääkärien ratkaistavissa ja tuon ajan psykiatrit olivat vielä pahempia puoskareita kuin nykyiset.” (Timo Vihavainen blogissaan)